Miksi porkkana ja punajuuri mainostavat Myrttisen kurkkuja?

Koska porkkana ja punajuuri ovat kurkun kavereita. Näin veikeästi sen kertoo Jari Myrttinen, joka perusti Myrttisen kurkkubisneksen veljensä Juhan kanssa 1970-luvulla.

Toki syynä oli sekin, että firman alkuaikoina Myrttisen veljekset myivät muitakin vihanneksia kuin kurkkua. Tukkuliikkeisiin meni myyntiin esimerkiksi varhaisperunaa ja hapankaalia.

– Tiesin, että logo oli onnistunut, kun kuulin kerran liikennevaloissa pikkupojan huudahtavan, että äiti, äiti, katso! Rekka-automme kyljessä ollut värikäs logo oli kiinnittänyt hänen huomionsa, muistelee Myrttinen hymyssä suin.

Porkkana ja punajuuri jatkoivat Myrttisen tunnusmerkkeinä, vaikka valikoimassa siirryttiin 1980-luvun lopulla pelkkiin kurkkuihin. Logo oli todettu toimivaksi ja toisaalta: muut markkinoivat kurkkuja kurkuilla, Myrttinen erottui kurkun kavereilla.

Surojegin myi vanhan reseptin

Erottui Myrttinen myös suolakurkuillaan. Valmistustapa perinteisellä, maitohappokäymiseen perustuvalla venäläisellä menetelmällä, antoi kurkuille niiden ominaisen maun.

Reseptin alkuperän tietää vain edesmennyt Pavel Surojegin, jolta Myrttisen veljekset ostivat reseptin vuonna 1979. Vanha, itseään lähes satavuotiaaksi kutsunut Surojegin oli valmistanut suolakurkkuja samalla reseptillä jo 1940-luvulta saakka.

– Surojegin toi suolakurkkujaan myyntiin toripuotiimme, joka meillä toimi muutaman vuoden ajan Fleminginkadulla Helsingissä. Kerran hän kertoi etsivänsä liiketoiminnalleen nuoria jatkajia. Kiinnostuimme ja painelimme saman tien neuvottelemaan kaupoista, kertoo Myrttinen.

Ensimmäisen vuoden Myrttiset valmistivat suolakurkkuja Surojeginin saunassa. Käytössä oli myös pieni pihavarasto. Kurkut säilöttiin talven yli tammitynnyreissä Helsingin Pihlajamäen kallioluolassa, jossa oli kurkuille juuri sopiva, tasainen lämpötila.

Myrttinen muistelee, että Surojegin oli omaperäinen mies, jonka hatun asennosta tiesi oliko hän hyvällä vai pahalla tuulella. Eurooppalaisia autoja hän vihasi, jonka vuoksi Myrttiset vaihtoivat autonsa neuvostoliittolaiseen, avolavamalliseen V8-kuorma-autoon. Se oli mieluinen sekä Surojeginille että Myrttisille, jotka eivät koskaan hennonneet luopua siitä.

– Aiomme entisöidä sen. Mä ajoin sillä varmaan ainakin viisi vuotta, 80-luvun puoleenväliin. Ajoimme sillä esimerkiksi Merimaskuun hakemaan meille kurkkuja. Ne olivat juuttisäkeissä, painoivat 40–80 kg. Kaikki nosteltiin omin käsin lavalle, silloin oltiin kunnossa, Myrttinen haikailee.

Kurkkubisnes alkoi kasvaa

Liiketoiminnan kasvaessa Myrttiset siirsivät suolakurkkujen tuotannon Nikinmäkeen, jossa oli pieni halli ja oikea kylmiö. Vuonna 1989 valmistui halli Vantaan Mittatielle, jossa Myrttisen kurkkuja valmistetaan vielä tänäkin päivänä. Hallitilaa ja linjastoja lisättiin aina, kun siihen oli varaa.   

– Teimme jo alkuaikoina vajaassa tunnissa yhtä paljon suolakurkkuja kuin Surojegin koskaan koko kesässä. Kerran myöhemmin Surojegin tuli käymään ja kysyi, paljonko olimme tehneet suolakurkkuja. Kun vastasin, että 50 000 kiloa, Surojegin potkaisi tynnyriä ja sanoi: valehtelet.

Kesät olivatkin kiireistä aikaa, ja silloin tarvittiin kiireapulaisia. Talvisin Myrttisen veljekset olivat kaksin. Myöhemmin vakituisia työntekijöitä oli jo seitsemän henkilöä. Kesätyöntekijöitä ei ollut koskaan vaikea löytää.

– Meillä oli töissä aina sama pieni, mutta tehokas porukka. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja siksi meillä varmaan viihdyttiin. Eräs Reiskakin tuli meille joka kesä kesälomansa ajaksi töihin, Myrttinen muistelee.

Parhaimpana vuonna 1990-luvulla Myrttiset ostivat tuotantoon jopa miljoona satatuhatta kiloa kurkkuja. Sopimusviljelijöiltä ostettiin kaikki, mitä tuli. Kurkuista valmistettiin suolakurkkujen lisäksi maustekurkkuja, joiden liiketoiminta oli juuri ostettu Järvenpään hedelmä ja vihannes Oy:ltä.

– Oli välissä huonojakin aikoja. Kynsimme syvältä devalvaation vuosina 1990-luvulla. Selvisimme ahkeruudella ja täytyy sanoa, että oli apuna myös KOP:in silloinen pankinjohtaja, joka jousti maksuissa oikealla hetkellä, kiittelee Myrttinen.

”Reseptiin ette koske”

Seitsemän vuotta sitten, 2009, Myrttiset myivät kurkkubisneksensä Mr Fruit Oy:lle, joka myi liiketoiminnan edelleen Makua Foods Oy:lle vuonna 2015. Myrttisten elämäntyö on hyvissä käsissä, mutta toisinaan Jari Myrttinen piipahtaa Mittatiellä tarkistamassa kurkkujen laadun.

– Olin alkuvuosina mukana opastamassa, jotta kaikki lähtisi sujumaan oikein. Nykyään käyn vain toisinaan täällä tehtaalla. Tarkistan maun ja neuvon, jos kurkkuihin pitää lisätä jotakin maustetta. Tärkein oppi, jonka halusin jättää jälkeeni oli, että reseptiin ette koske, Myrttinen painottaa.

Vanha, Surojeginiltä ostettu, resepti ja vuosikymmenten osaaminen ovat Myrttisen kurkkujen salaisuus, joiden ansiosta monet sitä niin rakastavat. Myrttisellä on monia hauskoja tarinoita siitä, miten Myrttisen kurkut valloittivat esimerkiksi Levin ravintoloitsijoiden sydämet. Yksi Levi-tarinoista on tämä: 

– Joulun alla meille tuli soitto ja linjan päässä joku kaveri valitteli, että nyt menee joulu pilalle, kun Levin kaupoista ei löydy Myrttisen suolakurkkuja. Hessu oli puhelimessa ja lupasi selvittää lähimmän jälleenmyyjän. Siinä mä tein juuri lähtöä Leville ja mietin, että mitenhän käy, loksahtaako kaverin suu auki, jos toimitan kurkut hänelle henkilökohtaisesti. Soitosta meni kuusi tuntia, kun olin jo ovella. Toivotin: ”Myrttinen ei halua pilata kenenkään joulua. Hyvää joulua!”.

 

Myrttisen taival:

1940-luku
Pavel Surojegin alkaa valmistaa suolakurkkuja perinteisellä venäläisellä menetelmällä, joka perustuu maitohappokäymiseen.

1979
Jari ja Juha Myrttinen ostavat suolakurkkureseptin ja liiketoiminnan Surojeginiltä. Suolakurkkujen lisäksi Myrttiset valmistivat mm. hapankaalia. Työntekijöitä on kaksi; toinen heistä on Pavel Surojeginin veli Nikolai.

1979–1980

Myrttiset valmistavat suolakurkkuja Surojeginin saunassa Helsingin Pukinmäessä. Kurkut säilötään talven yli tammitynnyreissä Helsingin Pihlajamäessä sijaitsevassa kallioluolassa, joka on sodanaikainen panssarivaunusuoja.

1981
Myrttisen kurkun tuotanto siirtyy Vantaalle Nikinmäkeen, jossa on pieni halli ja kylmiö.

1985
Myrttisen kurkut osallistuu ensimmäistä kertaa järjestettäville Valkosipulifestivaaleille Keravalla. Joka vuotisesta perinteestä on pidetty kiinni siitä saakka.

1989
Myrttisen kurkulle valmistuu ensimmäinen tuotantohalli Vantaan Mittatielle, jossa suolakurkkuja valmistetaan edelleen. Myrttiset rakentavat vuosien 1989–2003 välisenä aikana hallitilaa yhteensä 3000 neliötä.

1990
Myrttisen kurkku ostaa Järvenpään hedelmä ja vihannes Oy:n liiketoiminnan. Myrttinen aloittaa maustekurkkujen valmistuksen.

2009
Mr Fruit Oy osti Myrttisen kurkun liiketoiminnan.

2015
Makua Foods Oy osti Myrttisen kurkun liiketoiminnan.

 

 

Jaa tämä sivu